Creating a new way of learning

Schools or universities do not have the monopoly of knowledge anymore. A tremendous amount of information is now reachable from your own computer or smart phone within seconds. Harvard has many of its courses online through free webcasts, Ban Ki-moon is available to chat online every once in a while and new ideas can be viewed from new Ted-talks daily. Quite frankly, the information is out there for those who know how to find it – and that is exactly where the current educational systems often fail.

Yes, indeed many students are taught to use the Internet and search for information but these are mere tips that too get old. In many schools and universities are the students transferred information and not skills – skills that last and make them autonomous individuals in our global world.

Our living environment is changing rapidly and the individuals who learn in school or later in life to teach themselves the necessary knowledge will tackle the future challenges easily. Our educational systems must support this cause more thoroughly. This could be easily done if enough students realize to ask for it. Why? Because at the moment the political will is actually out there. And how do I know this? Because I have been there and seen that.

I had the privilege to be the first person in the world to address the UNESCO Commission of Education – the forum where 195 world countries discuss education and shape the future of it. As one of the two elected representatives of the 7th UNESCO Youth Forum I had a fruitful discussion on education with all the member states for four hours. As a result I can say that the momentum exists for reshaping the educational systems to better respond to the massive youth employment, poverty and inequality of the world today.

So instead of the public debates on the content of the National Curriculums we should be talking how students everywhere could teach themselves better– on every possible subject. How could we educate more people to take responsibility over their own lives and societies also after the last day of school is over? Don’t get me wrong. I do believe that there is an essential role for the teachers as well – actually much greater than now as just messengers. Great teachers today all around the world are already showing the way to self-learning. Students must support them and drive towards a world where learning is an active, not a passive act.

Original text published at: http://www.educationwithstudenteyes.com/?p=409

Advertisements

Sininen Planeetta: Nuorista Unescon globaali prioriteetti

Uskallan väittää, että Unesco on maailman nuorten näkökulmasta merkittävin ja myönteisin kansainvälinen järjestö. Perustelen väitettäni kolmella eri argumentilla: Unescon taustalla, uudella linjauksella ja nuorisofoorumin roolilla sen omassa toiminnassa. Unesco, joka on vuonna 1945 perustettu maailman koulutus-, tiede- ja kulttuuriasioihin keskittyvä itsenäinen YK:n alajärjestö, on ehkä Suomessa parhaiden tunnettu maailmanperintökohteistaan ja viimeaikaisesta Palestiina-äänestyksestä.

Nuoret kohoavat merkityksellisiksi toimijoiksi Unescossa luonnollista kautta. Järjestön työ linkittyy nimittäin vahvasti opetukseen ja sen synty on paljolti eri maiden opetusministerien ansiota. Koulutus on ihmisen perusoikeus ja iällisesti tästä oikeudesta nautitaan nuorena. Kansainvälisessä järjestelmässä Unesco kuuluu usein juuri opetusministeriöiden eikä ulkoministeriöiden seurantaan, mikä korostaa nuorten roolia. Tämä ei ole piikki ulkoasiainministeriöiden suuntaan vaan toimialarealismia. Ulkoministeriöiden tehtäväkentässä sekoittuvat kaikkien alojen kansainvälisen aspektit kun taasen opetusministeriöissä nuorten asema orgaanisesti korostuu.

Sain myös itse olla osaltani edistämässä nuorisofoorumin päätöstä kohottaa nuoret Unescon globaaliksi prioriteetiksi (nykyisiä prioriteetteja ovat naiset ja Afrikka). Sveitsi ja Pakistan esittivät tämän innoittamina ja Suomen tukema aloitteen[i] yleiskokoukselle, joka myös hyväksyttiin. Se on nyt siirretty jatkovalmisteluun, mikä osoittaa Unescon ymmärtävän, että nuoret on nähtävä aktiivisina yhteistyökumppaneina eikä ongelman lähteenä globaalissa arkkitehtuurissa.

Unesco on lisäksi institutionalisoinut nuoret paremmin kuin mikään muu globaali järjestö. Suomalaisen kolleegani Laura Leipakan kanssa edustimme Suomea Unescon seitsemännessä nuorisofoorumissa Pariisissa. Paikalle oli kerääntynyt 211 nuorisodelegaattia 127 eri maasta. Yli puolet osallistujista oli naisia, kaikki maanosat olivat laajasti edustettuina, vähiten kehittyneistä maista paikalla oli noin puolet ja pienistä saarivaltioista kolmasosa. Valmistelemamme loppuraportti[ii] onkin siten ymmärtääkseni legitiimein nuorten näkemys maapallon nykytilasta ja tarvittavasta tulevaisuuden suunnasta.

Ensimmäistä kertaa Unescon historiassa myös nuorisofoorumin loppuraportin päätelmät esiteltiin kaikissa järjestön ohjelmakomissioissa. Tämän kunnian saimme osaksemme järjestettyjen vaalien tuloksen perusteella minä ja  sveitsiläinen Nasma Dasser. Vastaanotto komissioissa oli erittäin positiivinen ja saamamme aika 195 valtion keskustelupuheenvuoroissa yllätti monen kokeneenkin diplomaatin.

Kaiken kaikkiaan Unescon vahva korostus nuorten kuuntelemiselle on tervetullut suuntaus nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa nuoret väestöryhmät ovat yhä useammin vahvoja aktiivisia toimijoita kuin passiivisia objekteja. Siksi onkin tärkeää, että Unesco jatkossakin korostaa nuorten asemaa ja toisaalta myös nuoret osaavat vaatia vaikuttavuutta Unescon toimilta.

Kirjoittaja on Suomen UNESCO-nuorisodelegaatti 2011. Hänen bloginsa yleiskokouksen tapahtumista löytyy osoitteesta https://miikatomi.wordpress.com

Alkuperäinen kolumni löytyy osoitteesta: http://www.sykli.info/index.php?language=finnish&page=sininenplaneetta&id=62&bgnro=2

YK-liiton kolumni: Unesco maailmanpolitiikan näyttämönä

Pariisissa Unescon päämajassa järjestetty 36. maailman koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestön yleiskokous jäi historiaan aivan erityisellä tavalla. Yleiskokous hyväksyi hyväksyi Palestiinan järjestön täysjäseneksi. Tästä seurannut budjettivarojen jäädyttäminen Yhdysvaltojen ja Israelin osalta nosti samalla päätöksen kaikkien maailman merkittävimpien tiedotusvälineiden pääuutisten joukkoon. Lopulta Palestiina-päätös oli historiallisuudessaan kuitenkin vain lyhyt, joskin paljon huomiota saanut sivujuoni lähes kuukauden kestäneessä, kahden vuoden välein järjestettävässä Unescon yleiskokouksessa ja sitä edeltäneessä nuorisofoorumissa.

Kokouksessa Unescon jäsenmäärä nousi 195:een, kun Palestiina ja Etelä-Sudan hyväksyttiin järjestön jäseniksi. Toisistaan eronneet Etelä-Sudan ja Sudan esiintyivät yleiskokouksessa toisiaan kannustaen ja hyväksymisseremoniassa Etelä-Sudanin lippu lisättiin juhlallisesti jäsenvaltioiden lippuriviin, jonka jälkeen maan opetusministeri piti puheen valtion tulevaisuuden haasteista. Palestiinan jäsenäänestys oli tunnelmaltaan paljon jännittyneempi. En ole koskaan kokenut vastaavaa latausta, kuin äänestyksen ollessa käsillä täysistunnossa – ilma oli niin sakeana jännityksestä, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. 107 maata äänesti jäsenyyden puolesta (Suomi mukaan lukien), 14 vastusti ja 52 äänesti tyhjää. Tarvittava 2/3 enemmistö kyllä/ei-äänistä (vain kyllä/ei -äänet huomioitiin) siis täyttyi selvästi. Yhdysvallat on sittemmin sisäiseen lakiinsa vedoten ilmoittanut jäädyttävänsä budjettirahoituksensa Unescolle (65 miljoonaa dollaria). Samoin tekee Israel (1,5 miljoonaa dollaria), Kanada puolestaan peruuttaa 10 miljoonan dollarin vapaaehtoisen rahoitusosuutensa. Unesco on vastannut haasteeseen perustamalla hätärahaston budjettivajeen paikkaamiseksi teemalla “66 vuotta ja 66 syytä lahjoittaa Unescolle”. Monet maat kuten Indonesia ja Gabon ovatkin jo vastanneet avunpyyntöön ja tehneet 10 ja 2 miljoonan lahjoitukset rahastoon.

Merkittävää oli myös, että maailman nuoret saivat ensimmäistä kertaa edustajansa Unescon kaikkiin kuuteen komissioon, joissa käsiteltiin nuorisofoorumin loppuraporttia. Sain suuren henkilökohtaisen vastuutehtävän kun 127 eri maata edustavien 211 nuorisodelegaatin joukosta toimeen valittiin vaaleilla minut ja sveitsiläinen kollegani. Palestiina-äänestyksen ja pääjohtajan Irina Bokovan puheen välissä pidimme kaikissa komissioissa ja yleisistunnossa puheen, jossa korostimme koulutuksen, kestävän kehityksen ja nuorten osallisuuden merkitystä, ja tarjosimme konkreettisia ratkaisuehdotuksia globaaleihin haasteisiin. Nuorten merkitys onkin arabikevään tapahtumien ja koulutusteeman myötä tiedostettu hyvin Unescossa ja järjestön voikin sanoa olevan nuorten näkökulmasta maailman tärkein järjestö.

Ilahduttavaa oli myös huomata Suomen ja Pohjoismaiden merkittävä asema kokoonsa nähden. Suomen 25 000 euron lahjoitus Unescon seitsemännelle nuorisofoorumille oli huomioitu ja sitä kiiteltiin paljon. Lahjoitus oli suurin koskaan annettu ja mahdollisti kaikkein köyhimpien maiden nuorisodelegaattien osallistumisen tapahtumaan. Suomalaiset virkamiehet opetus- ja kulttuuri- sekä ulkoasiainministeriöstä olivat erittäin asiantuntevia ja kykenivät osaamisellaan vaikuttamaan asioiden kulkuun oikeissa paikoissa hyvin tuloksin. Pariisin kokemus siis vahvisti aikaisempia kokemuksiani kansainvälisiltä kentiltä – suomalaisena on hyvä vaikuttaa maailmalla kun oma kotimaa on tunnettu globaalina vastuunkantajana ja yhteistyölle avoimena aktiivisena toimijana.

http://www.ykliitto.fi/kolumni/unesco_maailmanpolitiikan_n_ytt_m_n